Näitä päiviä.

Taas näitä päiviä kun masennus nostaa päätään jostain tuolta mielen perukoilta. Tekee vaan mieli hautautua peiton alle ja itkee silmät päästä. Eikä jaksa mittään eikä kettään. Haluis vaan olla yksin.

Eieieieieieieiei.

Kolikolla on kaksi puolta. Toisaalta olis parempi jos se ihminen ei koskaan olis tullu miun elämää sotkemaan kuvioita. Mutta toisaalta, ei samanlaista ystävää tule heti vastaan.



Mie halluun pois.

Just gonna stand there and hear me cry, but that's alright because I love the way you lie.