Toisinaan tulee itsekäs olo. Tuntuu että sitä ajaa koko ajan omaa etuaan... Kunhan vaan itellä menee hyvin, muista viis. Olen aika paska
ihminen.
Kai kaikki on tavallaan itsekkäitä, toiset enemmän, toiset vähemmän.
Kaks päivää on ollu liian hyvä fiilis. Hymy perseessä on kulkenu koko aika. Tjoo.
Kivaa oli alottaa työt maanantaina, kuus tuntia, ILMAN TAUKOJA. Voitte uskoo että selkä oli kipee ja oli nälkä. Ja valivali.
Toisinaan sitä ikävöi ihmisiä jotka on tavallaan tullu vastaan, kulkenu hetken mukana samaa reittiä mutta sitten jatkanu omia reittejään.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota.
Mutta silti hiljalleen nekin ihmiset katoaa, ystävyys tavallaan kuihtuu. Niistä ihmisistä tulee tuntemattomia, oli ne sitten kuinka tärkeitä tahansa.
Tai näin miulle käy, hyvinki usein. Liian usein. Aina.
Kestänkö sen mitä vaaditaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti