Tää rauhattomuus vain
jäi jälkeen onnestain
Hän mennyt on pois
-Pois mun luota, hyvään suojaan-
Kyynel poskellain
-Mul on ikävä sua-
Hän on mennyt pois.
Istuin nuotion ääressä yksikseen, olikohan toissa päivänä. Sitte se iski. Iskä on kuollu. Vaikka oonhan mie sen tienny jo kohta 9 kuukautta... Yli puol vuotta. Mihin se aika on menny ? Tavallaan isän kuoleman jälkeen on tapahtunu paljon asioita mutta toisaalta kaikki on ollu pysähdyksissä.
Iskän kanssa eläminen ei oikein koskaan ollu ruusuilla tanssimista. Se oli yhtä alamäkee melkein koko ajan... Toisinaan iskän kans oli kivaa, oli kiva jutella, mutta hetkessä se kaikki muuttu yheks helvetiks.
Ne kerrat jotka pakenin, ne kerrat kun otin turpaan, ne kerrat kun piilottelin mustelmia muilta. Ne kerrat jotka riideltiin. Ne kerrat kun uhkasit tappaa.
Silti mie ikävöin sinuu iskä.
Ja itkukshan se meni.
1 kommentti:
Kiitos, ehkä se kohtapuoliin alkais toipuu.. Ei siitä kyllä vieläkään oo varma et toipuuko ollenkaan. Suolen kuolio on isoin uhka, kun sitäkään tiiä.. Mutta joo, yritä siekin selvitä. :) Ja eiköhän me pystytä näkeilee tässä kesän mittaan. :) <3
Lähetä kommentti