En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan
Laulaa mummo pysäkillä ja kaipaa kuolemaa
Mä kaipaan bussin valoja kuin kuuta nousevaa
Olen etsimässä valon pisaroita
Tyttö istuu lätäkössä hiekkaa hiuksissaan
se hakkaa muovilapiolla suurta maailmaa
Älä tule paha kakku, älä tule vaan
Anna meille valon pisaroita
Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Mies tanssii pöydän päällä ylistäen elämää
Sillä vaanii kadunkulmassa jo horisontin pää
Yhdet vielä tarjoilija, sitten lähdetään
Tuokaa pöytään valon pisaroita
Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan
Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan
Niin kuin näkymätön mies se jostain aivastaa
Kadonneita valon pisaroita
Valon pisaroita...
"Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan." On aika hyvin sanottu. Rakkaus iskää kohtaan ei katoa, se muuttuu kaipaukseksi. Äitikin jatkaa eteenpäin, se on sallittua, jopa oikeutettua. Tuntuu vaan hankalalta ehkä hyväksyä sitä.
Tää viikkoo pitäs jaksaa töitä pakertaa kaheksasta puoli neljään. huh huh... Ei jaksas enää. Jospa vaikka pääsis kassalle huomenna. :))
Ja rakkaus ei katoa, se muuttaa muotoaan
Kai se ilmestyy kun hiotaan ja seinät maalataan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti