Jollain taas on... Turhanki, tosin ymmärtäähän sen... Piti taas eilen illalla vähän tehä selväks asioita.
Olin eilen nontun luona, ja automatiq soitti. Nonttu kun tajus kelle puhun, niin sen hengitys alko kuulostaa suhteellisen raskaalta ja vihaselta. Näki sen naamasta että se on mustis.
Yks hyvä puoli mikä tuossa on, niin se että aikaa on alkanu löytymää yhtäkkiä jostaki.
--
Myönnän, ei oo kiva kattoo sivusta kun ystävä kärsii... Varsinkaa kun ei ite osaa auttaa, tai kun apu ei välttämättä kelpaa...
"Kyl mä pärjään, jos en hyvin niin huonosti."
- You found me when no one else was looking. How did you know just where I would be?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti