Välillä keittää, myönnän.
Puhuttiinpas eilen taas Jossulin kans miehistä. (Yllättäen) Tultiin siihen tulokseen että tuo nyt ei välttämättä johda enää kovin kauas. Nostan hattua miten se jaksaa tota menoa. Toivottavasti kaikki kääntyis parhain päin kuitenki.
Yhyy. :D Joku yritti olla niin perkeleen ovela eilen. Viivi soitti ja sano "automatiq soitti ja sano että 'pyydää niinaa käymää yheksältä, ois kiva nähä sitä.' Että ootko missä?" :DDDD REPESIN. Luojan kiitos olin tehtaankadulla.
Get out, leave, right now.
Ei voi olla niin hemmetin vaikeeta ymmärtää että mie oon jo onnellinen toisen kans. No, mie en jaksa enää välittää. Olkoot perkele.
-When you see my face, hope it gives you hell.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti