tiistai 26. lokakuuta 2010

His love is heaven on earth.

Oon toitottanu itelleni viimesen kuukauden verran että "kyllä minä pärjään!" Alan pikku hiljaa uskoakkin siihen. Pystyn jopa hymyilemään ilman että minun tarvitsee teeskennellä. Kyllä tämä tästä. Positiivisuus kunniaan.

Mutta edelleen kärsin siitä että porukassa on "kavereita." Nyt puhun niistä ihmisistä joista näen ettei ne oikeesti halua olla miun kans missään tekemisissä. Ihan tiedoksi jos joku tunnisti ittensä niin ei miun kaveri tarvii olla. Ei edes säälistä.

Koen voivani ekaa kertaa henkisesti paremmin kun pitkään aikaan. :)) Näen jälleen tunnelin päässä valoa eikä se ole edes juna. :)

Olen suruni päällä, mutten sen yli.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Vaikein takana.

Eilinen oli rankka. Muttei niin rankka ku oletin. Isä on ollu nyt vuoden verran poissa. Mihin se aika on oikein kulunu ? Ei oo kyenny ajattelee isän pois menoo mitenkää järkevästi kun ei sillon se peruskoulu antanu oikeen periks. Piti vaan keskittyy kouluun ja siihen että saa opiskelupaikan seuraavana keväänä. Ja mitä sain vastineeks, ahdistavan kivun rintakehässä. Kiitos peruskoulu. :)
Olihan siellä opettajia jotka anto aikaa ottaa muut kiinni, mutta se yks perkeleen opettaja ei suostunu ymmärtämään että mie tarvitsin aikaa. Niinapa sysäsi siis isän kuoleman sivuun ja keskitty kouluun.

Kyllä tämä tästä. Nyt yritän päästä taas kiinni siihen normaaliin omaan itteeni. Ja jos vaikka jaksais yrittää tavotella unelmiaan. Äh. Miks kiduttaa taas itteesä... Huoh. Tiedän että ihminen löytää blogistani itsensä. Syy miksi en puhunut koskaan suoraan, oli se että näin vältyttiin yhteenotolta. Siis tydyn valittamaan sinusta täällä, tiesit tai et. Ota toki yhteyttä jos on asiaa ja haluat tästä vuosituhannen riidan. :)

Kyllä, nyt olen liian heikko tavottelee minkään luokan unelmia. Kiva jos nautit miun tuhoamisesta. Mutta toki. Kaikkihan ajavat vain omaa etuaan. Ystävistä viis.

niina kuittaa.

Minä yötä kuuntelen, kuuleeko minua siellä kukaan?
Hyvästiksi suutelen muistot ja kuljen tähtien mukaan.
Lumivalkoisen taivaan minä joskus jossain kiinni saan
ja nousen siihen laivaan, jolla lähdin ja joka kotiin palaa.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Isä mulla pullopostia, voitko hakea mut täältä pois?

Ens viikolla loma!! Alkaa ihan hemmetin hyvin. 18. päivä tulee vuos isän kuolemasta. Tuntuu ku siistä olis yks ikuisuus. Vuosi sitten tähän aikaa olisin kyenny vielä juttelemaan iskälle. Hui.

Tääpäs jäi nyt lyhyeks.
no kyllä tämä tästä.

Isä, mulla pullopostia ois, voitko hakea mut täältä pois ?

torstai 7. lokakuuta 2010

When you got a good thing.

Everybody keeps telling me I'm such a lucky man
Lookin at you standin there I know I am
Barefooted beauty with eyes that blue
The sun shine sure looks good on you
I swear

Oh I can't believe I finally found you baby
Happy ever after, after all this time
Oh there's gonna be some ups and downs
But with you to wrap my arms around
I'm fine

So baby, hold on tight
Don't let go
Hold onto the love we're making
Cause baby when the ground starts shakin
You gotta know when you've got a good thing

You know you keep on bringin out the best of me
And I need you now even more than the air I breathe
You can make me laugh when I wanna cry
This will last forever I just know, I know

So baby, hold on tight
Don't let go
Hold onto the love we're making
Cause baby when the ground starts shakin
You gotta know when you've gotta good thing

We got a good thing, baby, woah
So hold on tight
Baby, don't let go
Hold onto the love we're making
Cause baby when the ground starts shakin
You gotta know, oh you gotta know
Oh you gotta know, you gotta know
When you got a good thing

We got a good thing baby
Woah, woah, woah, woah


---
Semmosta herkistelyä. Huomenna hulluustohtorille.
Eilen juttelin kaverin kans ja sanoin että oikeessahan hän on, oon heikko, entä sitten. Kai se syö sisältä jos ei voi kertoo koskaan kellekkään mitään kun ei vaan osaa enää luottaa ihmisiin. Tiedän että tää on taas tätä itsesäälissä rypemistä. Pakko tänne purkaa kun ei vaan ihmisille voi kertoo kun ketään ei kiinnosta... :)

Joo jos vaikka nyt tunnille eksyis.

Oh there's gonna be some ups and downs
But with you to wrap my arms around
I'm fine

maanantai 4. lokakuuta 2010

Waiting for the real thing.

Kyllähän nämä on nähty.

Joo jospa sille ammatti-ihmiselle menis tällä viikolla. Vois tehdä ihan hyvää.
"Everyone wants to feel like someone cares."

Ei ole oikee mitää kerrottavaa taas, tosin voisin hieman valittaa...
Se tämän kerran sallittakoon, joohan ?

Onko se niin hiton vaikeaa hoitaa omia asioitaan? Mikä pakko on sotkee kaikki muut siihen samaan soppaan? Ihmiset vois opetella ite hoitaa parisuhdeongelmansa. Jos joku kolmas yrittää neuvoa siinä välissä, niin se vaan pahentaa asiaa. Nimimerkillä KOKEMUSTA ON!

Semmonen valitus tänään. :))

Everyone want to know they're not alone.