Joko taas, palataan niihin vanhoihin rutiineihin, niihin jotka vain satuttaa ja tappaa sisältä? Taasko sinä teet tämän? En jaksaisi enää sitä kohtelua jonka kerran kävin läpi. En tosiaan jaksa. Pelkkä sen ajattelu saa minut kiehumaan. Tunnen kuinka se kohta purkautuu, tavarat lentää. Itken, huudan, raivoan. Ja vain siksi, koska sinä et ymmärrä.
--
Ei se sitte ollukkaa niin hyvä inspis kun ajattelin. Nojoo Kuitenki, tuossa on lyhyesti se miltä miusta tuntuu, tai ainaki selvästi, on vähän silleen että lentääkö tavarat.
Kun en mie vaan jaksa tätä tämmöstä pitkää kattoo. Miks mie saan aina kärsiä?
Nytki on lähellä ettei itku tule.
-'Cause you were my only.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti