Äpyvä.

Huomenna polven magneettitutkimus. Torstaina erikoistuva lääkäri. Pelottaa, mistä lie joku lääkärikammo tullu.

Mietin tuossa kun puhuttiin jannen kanssa reilu viikko sitte miun masennuksesta. Janski oli sitä mieltä että hyvä että oon myöntäny sen että miulla on ongelmia. Mutta se että masennus ei välttämättä oo kadonnu mihinkää, se on tavallaan vaan tukahdutettu, eli toisin sanoen mie en välttämättä kauheeta kolhasua elämässä tartte kun se tulee uudestaa... En haluu käydä samaa rumbaa läpi enään. Ammatiapua hakemaan?
Ei, en uskalla.

Jos mie puran masennuksen syitä näin, siis kirjottamalla niin auttaako se? Ei voi tietää.
Myönnän, mie piilotan miun masennusta sen mikä kykenen. Ja se ahdistaa.

Ahdistus.

Ei se tyyppi ehkä pahaa tarkota mutta niin... Ehkä alotan alusta.

1. Tyyppi, on miun ikänen. Ei kovin suosittu. (<- Ikään kun tuolla olis väliä mutta kuitenki.)
2. Mie en voi olla yksin etteikö se tulis selittää omia teorioitaan jostain vitun maailmanlopusta tai muusta hölynpölystä.
3. Se on jo 2kk hiihtäny miun perässä joka paikkaan, aina tlee juttelemaa.
4. Mie en jaksa enää kattoo sen pärstää ja kuunnella sen juttuja ilman etteikö hermot menis jossain vaiheessa.
5. En haluu olla julma ja haukkuu sitä ihan pystyyn, kun ei sillä muutenkaan kauheesti oo kavereita koulussa.

En tiiä sitten johtuuko stressistä että minuu niin pahasti ärsyttää tuo...
Oon vissiin huono ihminen.

Isää ikävä. Tuli taas niitä päiviä kun tekis mieli jutella iskälle ihan niitä näitä. Ainoa mikä helpottaa ikävää on se että iskällä on hyvä olla.

Miksi miun pitää muistaa tämä kaikki.

Muistan jokaisen kerran kun katsoit minua suoraan silmiin. Näin sen hullun kiillon silmissäsi minkä olin tottunut joka kerta näkemään. Tartuit minua käsistä. Löit kerran. Löit toisen. Pääsin onneksi karkuun. Mutta muistan vieläkin ne sanat "mie siut tapan."

Ja jälleen teeskenneltiin onnelista perhettä, niinkuin ei mitään. Kunnes seuraava myrsky koitti. Tartuit kurkkuuni kiinni, kuristit. Näin sen meidän terävimmän veitsen joka meillä oli. Se oli oikeassa kädessäsi. Nostit sen lähelle leukaani. Silloin todella pelkäsin kuolemaa. Itkin, huusin, potkin, raivosin.
Jäljelle jäi mustelmat, henkiset arvet, jotka ovat arkoja, eivätkä koskaan parane.
En enää koskaan luota kehenkään täysin.

Mutta koskaan en pyytänyt sinulta anteeksi.

Isä, anna anteeksi. <3
R.I.P <3
22.12.1960-18.10.2009

Pätemisen ja valittamisen iloa.

Taisin joskus tehä jonkun lupauksen etten valita, vaan nautin elämästä. Ei onnistu. :D

Saatiin videosta jokunen kohtaus tehtyä. Ja kyllä pää välillä meinaa haleta sen kanssa. Huh huh. Yhellä joku vitun pakollinen tarve saadaa päättää kaikki. "Tiiän oon perfektionisti." Huuaaah. -.- "Mie tiiän että päden koko ajan, tuokaa ideoitanne esille kuitenki." Hyvin tuot kun neiti kumoo ne heti kättelyssä, kompromissi? Ei onnistu.

Ja se miun pompottelu muuten loppuu. Prkl.


-there's no one

Onko sittenkään hyvä näin.

Aina on liian kauan.

Tjoo, kannettavassa uus käyttis. Mokkulaa ei uskalla paljon liikutella kun katkee netti heti. :S

Muttaniin. Kesä on tullu, koivut vihreenä, tuore ruoho tuoksuu. Onko parempaa tuoksua kuin kesä? :)

Pitäs jaksaa pakertaa vielä 8 päivää peruskoulussa. :P Siitäki osan oon poissa, ens viikolla se lääkäri. Ei perkele hyvä tule.

Joo jos vaikka menis nukkumaan. :P


Kaikki melkein hyvin on.

Fuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu...

Äitin koneesta hajos netti, no totta kai se otti sitte mokkulan miun koneesta... -.-' Pärkkele. Nojoo.

Muuten on ollu ihan jees päiviä. Välillä pelottaa että menee liianki hyvin. x.x

Vähän hajottiin eilen Jossun ja Nontun kans kun KJ tuli vastaa, katto meitä, oli puhelimessa ja ilme oli :OOOOOOOOO Näytti siltä että siltä oli leukapielet loksahtanu paikoiltaa tai jotain. Se onki kyl sellane kyylä.


10 päivää peruskoulua jälellä. Ai että :) Me likes mycket.
Ja koulun konetta käyttäny hyväks taas vaihteeks. En ees uskalla laskee miten paljon on musiikkia netistä otettu... Huuuups...

Tjoo.

I'm just passing by.

Hävittiin.

Suomi perhana meni ja hävis tsekille. :( Ja rankkareilla. Oliha se arvattavissa toki.

:DD hahahahahahahahahahaa. Sain päivän naurut, vietin nontun ja sen veljen kans roskia niin jotkut heitti taas niin epämäärästä läppää että ei hyvä. :D
"Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta." Noniin just näin.

Väsyttää ja huomenna ihanasti perjantai. :) Jeij.

Joskus hetkittäin mietin, onko sittenkään hyvä näin.