lauantai 29. toukokuuta 2010

Ahdistus.

Ei se tyyppi ehkä pahaa tarkota mutta niin... Ehkä alotan alusta.

1. Tyyppi, on miun ikänen. Ei kovin suosittu. (<- Ikään kun tuolla olis väliä mutta kuitenki.)
2. Mie en voi olla yksin etteikö se tulis selittää omia teorioitaan jostain vitun maailmanlopusta tai muusta hölynpölystä.
3. Se on jo 2kk hiihtäny miun perässä joka paikkaan, aina tlee juttelemaa.
4. Mie en jaksa enää kattoo sen pärstää ja kuunnella sen juttuja ilman etteikö hermot menis jossain vaiheessa.
5. En haluu olla julma ja haukkuu sitä ihan pystyyn, kun ei sillä muutenkaan kauheesti oo kavereita koulussa.

En tiiä sitten johtuuko stressistä että minuu niin pahasti ärsyttää tuo...
Oon vissiin huono ihminen.

Isää ikävä. Tuli taas niitä päiviä kun tekis mieli jutella iskälle ihan niitä näitä. Ainoa mikä helpottaa ikävää on se että iskällä on hyvä olla.

Ei kommentteja: