Vois muokkalailla tuollasta miun blogista, oon sellanen pessimisti että pikkuhiljaa alan olla yksin tän negatiivisuuteni kanssa. Huhheijjaa. Toisaalta, olen mikä olen. Muuksi en muutu. Näen jo sieluni silmillä kuinka miusta tulee sellane vanha raihnainen syrjäytyny mummeli jolla on seuranaan 20 kissaa. Hyvästi facebook + muu sosiaalinen elämä.
Kavereitahan on, mutta silti oon niin yksin.
Ajattelin että mitähän blogin puolelle lupaisin uuden vuodenlupauksena... Jokaseen merkintään vähintään yksi positiivinen asia? Vois olla jees. Jos vaikka en olis niin pessimisti enää.
I know you're somewhere far away.
2 kommenttia:
On siellä ees vähän jotain positiivisuutta: kissojen seura on parasta ikinä, oli missä iässä tahansa. <3
Mut ihan tosissaan, kyllä pohjalta pääsee ylös. Vaatiihan se ihan pirusti työtä ja aikaa, mut kun asioita on saanut selvitettyä, olo vaan paranee ja kyllä se negatiivisuuskin sieltä vähenee. Pitää vaan taistella. Ei sillä tavalla, että koko maailman paskojen asioiden läpi, mut niiden oman päänsisäisten paskojen. Sit ei maailmakaan tunnu niin huonolta paikalta.
Kyllä sää pärjäät. <3
nipa kiittää näistä sanoista. :)) <3 hippiemo jaksaa aina piristää. <3 :)
Lähetä kommentti