Mitä tästä vuodesta jäi käteen?

Vuoden viimenen päivä. Vuoden aikana on kertyny paljon kokemuksia, niin negatiivisia kun positiivisia.
Toivon että ensi vuosi olisi täynnä positiivisempia kokemuksia.


UUDENVUODENLUPAUKSENI BLOGIIN: Lupaan 1.1.2011 eteenpäin kirjoittaa jokaiseen merkintään vähintään yhden POSITIIVISEN asian.

niina kiittää kaikkia jotka jaksaa olla osana miun arkee, iloo ja suruu. Kiitos teille jotka jaksatte ahkerasti lukee.

Hyvää uutta vuotta. :) Olkaa kiltisti.

niina kuittaa.

Positiivipostaus. (VAROITUS! SIIRAPPITEKSTIÄ TULOSSA!)

(KUVAT JOITA KÄYTÄN LÖYTYVÄT PHOTOBUCKET.COM :sta.)
Nyt on pakko. Lueskelin vanhempia postauksiani ja totesin että kuka tuo ihminen on? Mihin se elämän ilo on hävinny. Tai siis, se vähänenkin mitä on ollu joskus. Joten, nyt päätin kirjottaa positiivisimmasta asiasta elämässäni, miun rakas poikaystävä. :) <3

Tutustuin nonttuun siis kaverin kautta kesällä -08. Siinä vaiheessa olin vielä sillosessa suhteessa joka oli rakoillu jo kuukauden verran, ihan vaan välimatkan takia. Nonttu oli mukavaa juttuseuraa ja nopeesti huomasin että ollaan melkolailla samalla aaltopituudella.

No, kuukaus tuon jälkeen niin erosin siitä miun sillosesta poikaystävästä. Teki kipeetä mutta shit happens. Sillon mietin että en seurustele ennen kuin oon saanu koulut käytyä. Miten kävikään.
Koulussa jutskailtiin nontun kans aika paljon kun kaveriporukka oli lähes sama, mietin että miten mie en oo nonttua tajunnu aiemmin.

Syyskuussa -08 tajusin olevani ihastunu viimestä hiuskarvaa myöten.




Marraskuun puolella mie kierosti hankin nontun numeron, ja tekstasin sille. Totta kai. Siinä sitte seuraavana päivänä sovittiin että nähtäis. Siinä sitten "treffailtiin" muutaman kerran viikossa. :))

Kun tämä asia alkoi kavereilleni valjeta niin hehän tekivät sen minkä kaverit siinä vaiheessa parhaiten osaavat, alkaavat ns. "parittaa" = tekivät mitä tahansa, jotta minusta ja nontusta tulisi pari. Voin sanoa että Nonttu ei ollu asiasta ihan niin mielissään... :D




Alkoi se tavallinen välttely, pysyin kaukana nontusta, en halunnu että nonttu saa tietää koska pelkäsin ettei siitä tulis kuitenkaa mitää ja tunteet olis ykspuoliset.
^ Tätä normaalia säätämistä, you know.

Sitten on pakko kertoa yhestä ihanasta videosta jonka nonttu lähetti miulle joulukuun puolella.



Tuo video nosti miut pilviin piiiiiiiiiiiiiiiiitkäks aikaa. :))

Kaveruus jatku normaalisti, kunnes sitte maaliskuussa -09 nonttu kysy miulta hyvin varovasti että "ootko sie ihastunu minuun?" Nous pala kurkkuun ja tuntu ikuisuudelta ennenkun sain vastattua että "kyllähän mie." Nontulla meni toinen ikuisuus vastata "niin miustaki tuntuu että oisin sinuun ihastunu." Ja hymyähän riitti.
Virallisesti alettiin seurustella aprillipäivä -09. :)) <3



010409 <3

Optimisti pettyy jatkuvasti, pessimisti yllättyy aina iloisesti.

Vois muokkalailla tuollasta miun blogista, oon sellanen pessimisti että pikkuhiljaa alan olla yksin tän negatiivisuuteni kanssa. Huhheijjaa. Toisaalta, olen mikä olen. Muuksi en muutu. Näen jo sieluni silmillä kuinka miusta tulee sellane vanha raihnainen syrjäytyny mummeli jolla on seuranaan 20 kissaa. Hyvästi facebook + muu sosiaalinen elämä.




Kavereitahan on, mutta silti oon niin yksin.


Ajattelin että mitähän blogin puolelle lupaisin uuden vuodenlupauksena... Jokaseen merkintään vähintään yksi positiivinen asia? Vois olla jees. Jos vaikka en olis niin pessimisti enää.

I know you're somewhere far away.

Mistä vielä?

Joulu on tulossa ja kotona tunnelma "katossa." Aloin miettiä et pitäskö rueta puhuu psykologin kanssa tästä, tuntuu taas että miulta vaaditaan LIIKAA.

1. Pidä keittiö siistinä
2. Tyhjennä ja täytä astianpesukone aina tarvittaessa
3. Koiran hoito joka toinen päivä.
4. Pidä oma huone siistinä.
Ps. Jos nämä eivät tapahdu käskemättä, huuto on varmaa.

HOIDA SIINÄ SIVUSSA SITTEN PARISUHDETTA JA VELVOLLISUUDET KOULUSSA! JA KOITA KÄSITELLÄ ARKOJA MUISTOJA NIIN ETTÄ VOISIT JOKU PÄIVÄ ELÄÄ NORMAALISTI ILMAN MASNENNUSTA! Ja kouluun pitäs yrittää keretä 8.20 vielä tulevat 7 viikkoa. JES!

Can we work it out? Can we be a family? Promise I'll be better.
Kohta isken minäki kortit pöytään.

Pakollinen valitusmerkintä.

Ei ei ei ja vielä kerran EI. En voi nyt kyllä enää muuta sanoa kuin että hän on se oikea sinulle, niin kuin kaikki muutkin tähän asti.

Kaksi viikkoa sitten:
Kundi nro. 1 "Suutelin sitä vaan siks että tietäsin mitä tunnen sitä kohtaa."
Kundi nro. 2 "Mitä mie teen, miulla on vieläki ikävä."

nro 3. Nyt seurustelee pojan kanssa jonka on tuntenu 2 viikkoo, FACEBOOKISSA!? -.-' "Oon niin varma että hän on se oikee" Niin, niin sanoit kaikista muistakin.

Et tunne enää sanaa rakkaus. Kunhan on joku, se on pääasia... -.-'

Semmonen valitusmerkintä.

muiden kanssa en halua
mä sopia en yhteen enkä riitoja
ja kirjoitan vieraskirjoihin lauseita
vain sinusta
milloin saan piilottaa sinut muilta

jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään

Muiden häissä me vaietaan
ei vastata vihjauksiin meidän vuorosta
ja puhutaan äänekkäästi jo tulleista
eroista
ja viimeinkin meitä ei kutsuta enää

jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään

Ja kukaan ei etsikään koskaan meitä

jäädään kahdestaan ensi kevääseen
autoon ruostuvaan, tyhjään risteykseen
lumeen peittyvään, onneen pimeään.

Jippu feat. Samuli Edelmann - Pimeä onni

Kaiken sen jälkeen.

Eipä ole taas mitään kirjottamista. Väsyttää, vituttaa, koulu stressaa mukavasti. Huoh.

Tilanne räjähti vielä vähän lisää, tai no. Levis käsiin vois olla parempi ilmasu. Anteeksi, oon sen verran pettyny että ei jaksa kiinnostaa. Nyt on ihan oma asia miten pelaat korttis. Voisit itekki tehä tietysti asian eteen jotain etkä ruikuttaa miulle siitä miten mie en puhu. Sinuna kun en pahemmin syyttäs ihmisiä siitä mihin itekki oot syyllinen. Mutta niin, mie en oo sie eikä toisinpäin joten. Ihan sama. Katotaan asiaa myöhemmin, mie en nyt jaksa.
Mutta tämän jälkeen varmaan koko suomi nauraa miulle, sen verran säälittävän. "Oma vikas" joojoo.

Flunssaa pukkaa, nenä vuotaa ja kurkku kipee, kohta varmaan kuumettakin. Jeejee.

Kun sä lähdet maailmasta, tulen silloin mukaan.
Muisteltiin eilen kullan kanssa kuluneita kahta vuotta. Herran jestas kun olin sillon ihastunu. Hymyilyttää vieläki ku muistaa tollaset asiat. :)) 2 vuotta. Pitkä aika, ainakin miulle. Ja joka päivä rakastan aina vaan enemmän. <3 :)) Päivääkään en vaihtais pois.
"Lupaa minulle, älä jätä..."