Tietämättä menneisyys yhdisti kaksi heti alussa. Toisella ruskeat hiukset kera karun ja julman lapsuuden, toisella siniset silmät kuin taivan, käsi kädessä kulkee vaikeuksien kanssa. Eivät nuo voinneet tietää kuinka kohtalo heidät yhdisti ennen kuin kumpikaan osasi sanoa ensimmäistä sanaa. Ei kukaan voinu aavistaa kuinka kohtalolla oli sormensa pelissä.
Toisen tullessa 15 kesäiseksi, oli julma, kaltoin kohdellut elämä ehtinyt muuttaa sydämen jääksi, jota portiksi ja ikiroudaksi nimitettiin. Ei voinut aavistaa että vielä tulisi joku joka avaisi portin ja sulattaisi jään. Saisi perhoset lentämään vatsassa, saisi tuntea olevansa elossa.
Iski inspiraatio piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti