torstai 28. huhtikuuta 2011
Asia josta en yleensä puhu.
Perheväkivalta
Aihe itsessään on miulle todella arka ja vaikee koska ite oon joutunu kohtaamaan väkivaltaa perheessä. Isä oli väkivaltanen aina hermot menettäessään. Ehkä se johtu sairauksista? Tai sen piikkiin se on ainakin yleensä laitettu..
Oon kirjottanu tästä aiemminki ja kirjotan nytkin koska tänään viimeksi puhuin asiasta terveydenhoitaja(opiskelijan) kanssa.
Ei ole mitään hirveempää kun se tunne kun kotiin meneminen pelottaa. Paikka jonka pitäisi olla lapselle turvallisin maailmassa onkin maanpäällinen helvetti. Aina sai pelätä sanomisiaan, tekemisiään. Aina piti olla varpaillaan. Hyvä jos toisinaan uskalsit silmäsi sulkea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
en voi suoranaisesti sanoa että olen kokenut saman mutta samankaltaista ja ehkä ymmärrän miltä siusta tuntuu! asiasta on aina vaikea puhua mutta joskus puhuminen/kirjottaminen auttaa :)
Lähetä kommentti