Pieni ihminen.

Pakosti hymyilytti kun näki eilen kaikki ne ihan pienet vaatteet, jotka oottaa sitä pientä ihmistä joka syntyy helmi-maaliskuussa. Siinä taas yksi pieni todiste miten vuodet vaan vierii huomaamatta eteenpäin. Vastahan mie olin sen serkun rippijuhlissa, ja nyt hän saa esikoisensa parin kuukauden sisällä, ja menee naimisiin ens kesänä. Mihin ne vuoden oikeen häviää ?



Kyllä miekin haluun äidiks. Sitten joskus. Ehkä 5 vuoden päästä...? Vaikka mielellään haluiski jo nyt semmosen pienen ihmeen syliin, niin myönnettävä se on että koulu on tärkeempi, enkä edes välttämättä olis valmis kaikkiin niihin äitiyden haasteisiin. En vielä. Sitten joskus.



Mutta nyt keskityn asioihin jotka on tärkeitä nyt.
Jos hankkis töitä niin sais joskus ajokortin. ;)

ps. Uus puhelin olis tarpeen.

Päivän positiivinenasia: Spotify toimii kunnolla! :)