perjantai 11. kesäkuuta 2010

Mitä elämä on minulle opettanut.

1. Älä luota kehenkään. Älä edes itseesi.
2. Älä luota edes sanoihin.
3. Ole pessismistinen, et pety.
4. Älä avaudu kenellekkään, ketään ei oikeasti kiinnosta.
5. Piilota tunteesi. Älä näytä kenellekään mitä oikeasti tunnet.
6. Hymyile, niin kaikki luulevat sinun voivan hyvin.
7. Pärjää yksin, älä ota apua vastaan.
8. Luota vain siihen mitä näet, ja mitä itse tiedät.
9. Ole koko ajan varpaillasi, koskaan et tiedä kuka seuraavaksi sinua lyö.
10. Kohdatessasi vastoinkäymisen, luovuta. Et pääse siitä yli etkä ympäri.

Tämän minä olen oppinut.

Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Se tekee kipeää jos sen vielä ymmärtää.

Yödatis. Ei oikeen nukuta, vielä ainakaan. Huomisen yksin kotona. Mutsi töissä, sisko seinäjoella. Ja nonttu jenssissä töissä.
Huomenna vois käydä isän haudalla. Laiskuuspäivä huomenna. :) Hmmm. Tyksin.

Kummi laitto rahaa tilille. Moporahaa kuulema. :D Niillä rahoilla saa kyllä tankata kerran jos toisenki.

Tekis mieli jotain hyvvää. Suklaata. Namnam. Harmi vaan että ei taija jaksaa lähtee enää apsille hakkee. Yh.

Latasin pari, kolmeki albumia netistä. Maroon 5, Lady Antebellum ja Three Days Grace.
Kahesta viimeseks mainitusta oon ylpee. Tykkään molemmista ihan sikana. Toi eka ei ollu ihan niin hyvä ku oletin mutta no, menkööt.
Eilen kärsin taas masennuskaudesta, en tiiä. Ahistaa kaikki. Entäs jos en pääse kouluu...


But how can I be mad at you
When I'm the one to blame

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Let you down.

Trust me
There's no need to fear
Everyone's here
Waiting for you to finally be one of us

Come down
You may be full of fear
But you'll be safe here
When you finally trust me
Finally believe in me

I will let you down
I'll let you down
When you finally trust me
Finally believe in me

Trust me
I'll be there when you need me
You'll be safe here
And when you finally trust me
Finally believe in me

Never want to come down


Three Days Grace - Let you down

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Ohi on.

Ei enää peruskoulua. 9 pitkää ja tuskallista vuotta on talsittu samaa polkua jonka nimi on "pakollinen opiskelu" Nyt se on käyty. Yks välietappi jälleen takana. Hui. Pelottavaa ajatella että tästä eteenpäin pitää rueta pärjäämään aika pitkälti ihan ite.

Suuntana suuri ja tuntematon, se mun nähtävä on.

Käväsin eilen mökillä. :D Kyllä oli porukka kuuden jälkee illalla jo niin vahvassa tuiterissa että jutut oli tätä "Mennäänkö soutelemaa?" 'JUU MENNÄÄN SUUTELEMAA!!' :DD Ei perhana.
Ja myönnän, mie otin siellä pikkusen. Mutta sen verran että kykenin sitten pari tunnin päästä ajamaan pois. Että sellanen reissu. :) Eikä edes paha olo. Toisin ku kaverilla. ;D Kaverilla kaula syöty, mutta jos se ei kadu sitä niin se on sitten hänen asiansa mitä tekee. Tässä yksi syy miksi mie en halunnu jäädä vetää ympärikännejä sinne. :) Enemmin herään kullan vierestä tietosena siitä mitä edellisenä iltana on tullu tehtyä enkä kadu sitä.

Käsittämätöntä että en nää luokkakavereita ehkä enää koskaa, tai ainakaan joka päivä. x.x Damn.

'Cause you said forever and always.

torstai 3. kesäkuuta 2010

End of the stupid lies.

Mie nyt sitten kävin lääkärillä. Diagnoosi oli: Polvessa ei mitään mikä tarvitsisi kirurgisia toimenpiteitä. Hoito: Syö särkylääkettä, ajan kanssa menee ohi.
Sanoo lääkäri joka puhuu polven luutumisesta?!? Ja fysioterapeutti aikos vaan rääkätä minuu niin että varmasti koskee, mutta totesikin että hänellä on keinot lopussa.

Polvi siis rasahtaa miulla joka askeleella. Ja nyt kipu siirty alemmas sen jälkeen kun lääkäri murjo sitä. Kiitos. :) Eikä lääkäri oikeen ottanu kuuleviin korviinsa että miltä miusta tuntuu ja minne tosissaan koskee. KYSEENALAISTAN KYSESEISEN LÄÄKÄRIN AMMATTITAIDON.

Joo kiitos. Syönkin särkylääkkeitä koko loppuelämän ja elän sata vuotiaaksi. Pitkän iän salaisuus. Burana. <3 :)

Counting all the assholes in the room
Well I'm definitely not alone.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Ja näin.

Kävin taas isän haudalla. Ei läheskään ollu niin koetteleva reissu kun viimeks. Myönnän että itkin mutten läheskään niin vuolaasti kuin viimeksi. Ehkä olen askeleen lähempänä anteeksi antoa, sekä itselle että isälle.

Ei rakkaimmastaan kukaan pysty luopumaan.
Ei, vaikka tietää jos oven sulkee takanaan
voi kaikki kuitenkin silloin olla paremmin.
Ja ehkä tämän laulun vielä silloin laulaa saan.
Kun katseet kertoo, on aika luovuttaa.
Se tekee kipeää, jos sen vielä ymmärtää.

Yö - Parrasvalot

Meni vaikeeks kirjottaminen taas.
Kieltämättä tekisin mitä vaan että saisin kuulla iskän äänen vielä. Saisin kuulla niitä hauskoja juttuja. Niin. Hyvähän se nyt on puhua tästäkin.
Ai että vihaan itteäni tän takia...

Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Sometimes I want to let it go.

Ei taas mitää kerrottavaa ehkä.

Käytiin rannalla med. Enni, Lare ja Ade. :) Pervoja jätkijä. Lare Adelle "Mie oon tissiparatiisissa." :DDD Lol

Sain Nontulta lahjaks hopeisen kaulakorun ja korvikset. Ja Elvis-mukin. <3 :) Nyt passaa juoda kahvit jos toisetki. :)
Damdam. Nälkä olis.

Mie otan korviin reiät torstaina. Alkaa olla jemmassa noita korviksia silleen että pakko alkaa ehkä käyttääki niit joskus.
Ja torstaina joensuussa se lääkäriki. Pelottaa jo. :( Saa nähdä mitä sanoo. "Joo sulla viikko elinaikaa. Hyvää loppuelämää." Vaan polvien takia... Okei. Ehkä ylireagoin
Pelottaa vaan ihan perkeleesti.

Joo mutta ehkäs suihkuun.

You're a liar, you're a cheater, you're a fool.