Kotona!!

*Tanssii voiton tanssia* JEE!! Pääsin eilen kotiin. Melkein itkin ilosta ku lääkäri kävi aamukierrolla, kokeili miun mahaa ja sano että tänään kotiin. Lääkärin lähön jälkeen pakkasin tavarat kasaan ja olisin ollu valmis lähtemää. :D

Piti käydä vielä IBD-hoitajalla ja puhua sosiaalityöntekijän kanssa ennen lähtöä. Kyllä odottavan aika oli piiiitkä.

Pääsin pois joensuusta niin vielä piti illalla käydä siellä kaupassa. Ehkä mie nyt oon joensuusta saanu tarpeekseni. Ostin seppälästä kympillä ihanan ruudullisen paidan. :) <3 Palkitsin itseni kun jaksoin olla sairaalassa ja oon matkalla kohti parantumista.


Mutta nyt.

Olen kotona.

Tykkään!

Huokaus.

Tuossa makaa mummeli käytävässä, ymmärtääkseni odottaa huoneeseen pääsyä. (No eipäs puhuta vanhoista rouvista epäkunnioittavasti...) No totta kai se tulee miun kans tähän samaan huoneeseen, ei ole paljon vaihtoehtoja. Eikös tuo kolmen aikaan tule kun palaveri loppuu ja päivähoitaja alottaa vuoron.
Ei saa kattoo telkkarista ohjelmia joita haluun (tai en ainakaa kehtaa), en uskalla ehkä konettakaa käyttää niin paljoo, jos vaikka näpyttely häiritsee. :(

Tosiaan, sain diagnoosin eilen ja täällä sairaalassa makaan edelleen. Kotiin pääsystä ei lääkäri uskaltanu luvata vielä mitään. Elän toivossa että tällä viikolla.

Olo on pirteempi, ei stressiä, ei huolta että mikä vaivaa. Vaivalla on nimi ja nyt saan asianmukasta hoitoo.

Ainoo asia jota ootan on, kotiin pääsy.

Piiiiiitkä ilta tulossa kun ketää ei vissii oo tulossa käymää... :( Seura olis jees.
Pitäiskö päivitellä tietoja...

Helpotus.

Kyllä oli ihanaa, jouduin eilen erään vahemman rouvan kanssa samaan huoneeseen. Ei miulla muuten mitään sitä vastaan, mutta se rouva ei ollu ihan tässä maailmassa ja hän yritti päästä miun sänkyyn...? O.o' Ja tiedän ettei hän itse voi tilanteelleen mitään. :( Myöhemmin saatiin kahden hengen huoneeseen toinen mummo.

Siinä sitä sitten oltiin 2x mummo + minä. Tää toinen mummo kärsi syövästä, helpotti minun oloa (sarkasmia) kun hän höpisee sairaudestaan ja mie jo valmiiksi stressasin tähystystä.

Lipittelin sitä pahaa litkua tänään ja eilen (tuli muuten paha olo) sekä sain ruiskeen joka aiheutti myös niin huonon olon että melkein oksensin. Onneksi pahin on ohi. Tähystys oli 10.30
Vaikkakin toimenpide oli hiukka kivulias, olen tyytyväinen että se tehtiin ja lääkäri oli hyvä, ja kokenu.

Täällä mie vielä sairaalassa joudun olemaan muutaman päivän tarkkailussa. Huomenna alkaa lääkitys ensin suonen kautta. Tällä hetkellä oon yksin, saa nähdä tuleeko millanen huonekaveri. Paras olis jos ei tulis. *koputtaa puuta*
Mutta ehottomasti parempaan suuntaan menossa.

Diagnoosi: Haavautuva koliitti

1 vuorokausi sairaalassa.

Täälläpä mie oon. Suolisto rupes reistaa ihan kunnolla sitten...

Eilen tultiin päivystykseen kahen jälkeen.. Vajaa kaksi ja puoli tuntia piti odotella lääkäriä. Lääkärillä meniki sitte puoli tuntia, eikun ensiavun puolelle ja sisätautilääkärille mars. Kello on yli 5 ...

Odotusta, itkua, odotusta. Ilmottautuminen ensiavussa. Lisää itkua ja odotusta. Verikoe, odotusta odotusta, odotusta odotusta.

Käsky näytteestä, 21.45, odotusta, odotusta, odotusta, odotusta, odotusta, odotusta.

Lääkäri huuti 23.20. Lääkärille, selittämistä, tutkimista, itkua, huutoa, itkua, itkua.
Tieto osastolle ottamisesta.. itkua itkua itkua itkua. "En halluu, mie halluun kotiin.."

Osastolle 23.45, itkua itkua itkua itkua ... "mie haluun kotiin"

Heräilin viime yönä tunnin välein, millon itkemää, millon miettimään.

Nousin ylös puol 7 aamulla. Pyörin sängyssä ja kuuntelin sitä ainoota radiokanavaa mitä pysty... pelkkiä suomalaisia perusballadeja. Kiitos, ne parantiki oloo...

Meinasin purskahdella itkuun millon mistäki syystä. Onneks enni tuli yhen jälkee. Eve tulee kohta ja jonttu tulee puolen tunnin päästä <3

Huomenna paksusuolentähystys ja tänään ja huomenna pitää juua hirveetä litkua... ;S pakko. Pakko saada alas.

Itku.